Moonsorrow Album

Kun toinen salama maahan löi
hän tointui unestaan.
Tahtoi hän kokea voimiaan,
ne liian heikoiks' osoittain.

Aikuistua saanut vielä ei,
ei hallita ukkosta.
Oli pojan ensin nöyrryttävä,
opittava jumalain mahti.

Nyt tunteensa sai, tarttui salamaan,
halki taivaiden viha kaikui!

Nuorukainen pilven päällä ratsastaa.
Liian nuori salamoita kantamaan.
Kulkee yksin kunnian polkuaan.
Voimattomuus taitonsa musertaa.

Hän liikaa uhosi - kirouksen ansaitsi.

Nyt tunteensa sai, tarttui salamaan,
halki taivaiden viha kaikui!

Häväisten hänet karkoitettiin,
pois pilviltä isänsä.

Saapui hän, sanansaattaja käännytetyn kansan
totuuttansa opettamaan meille vääräuskoisille.
Uhattuna kirvestänsä teroittamaan talonpoika -
puolesta metsien, järvien, säästyneiden veljiensä.

(voittajansa)

Korvansa kavaluudelle ymmärtämättömät antoivat;
Lalli näki orjan taivaan ja katseensa sokaisi.
Pian kirveensä harhailijan yön sydämessä yllätti,
oli veriselle järven jäälle päättyvä ristin taival...

"Vaan pian rantautui lännestä satoja laivoja,
tuhansia heitä, jotka saapuivat piispaa kostamaan.
Lukuisten vuosien kuluessa,
tahtonaan n–yryyden juurruttaminen viimeiseen pakanakansaan
he sääliä tuntematta mursivat sitkeän vastarinnan
voimallisilla aseillaan.
Viimeisin pyhimyksensä Henrik alttarille nostatettiin,
ja verityö, suomalaisten tukahdutettu vapauden huuto,
pakotettiin häpeään."

(kohtalonsa)

Niin anastettiin kunnia sankarilta rohkealta,
mieheltä rehelliseltä, suoraselkäiseltä.
Valheilla he kansamme uskoonsa pakottivat,
vaan jäätä järven Köyliön he eivät murtaa saata.

Katseessani kirkas valo
matkaan läpi autiuden.
Kenttä taistelun taakse jäänyt
vain toistaa vaimeita kirouksiaan.

Veljeni ja viholliseni;
ei kukaan heistä sano sanaakaan.
Miekan terän tunsin rinnassani,
nyt kuulen kutsun Tuonelan.

Sade huuhtoo tuhot taistelun,
vereni virtaansa vie.

Alla tähtitaivaan pohjoisen
vaan en (enää) päällä maan...
Turhaan pelkäisin saapumista
kuolemattomien keskuuteen.

Käsi kädessä ikuisuuden
hyppään reunalta tyhjyyden.

Kotini tuulen, kotini aaltojen,
toi kaiho minut takaisin.
Lämmöllä tervehdit matkaajaa
joka sinun laulusi laulaa.
On kotini näillä rannoilla,
kotini tuulen, kotini aaltojen.

Veljet sekä siskot,
kokoontukaamme yhteen pöytään!
On meidän malja nostettava
uudelle jumalalle.

Tähden alla syntynyt
meidän seuraamme nyt liittyy.
Hän syö kaikki pöydän antimet
ja vapahtajaksemme ilmoittautuu.

Ketkä asettivat sankarinsa juhlittaviksi
aina meidän pyhiemme aikaan?
Ja he toistuvasti julkeavat puhua meistä häpäisijöinä!

Juopot eivät ulos astu lain,
valvova isäntä vaihtuu vain.
Sillä jok' ikistä päivää kuluvaa
seuraa loputon pimeä yö.

Pian suden uneen
taas vaipua saa...

Tääl' lakeuksilla Pohjolan he asustelivat,
muuan pakanakansa lähes unhoon vaipunut.
ne vimmaiset, jotka veljiänsä puolustivat,
he, joita kastettu ei aikonutkaan tunnustaa.

He valloittivat, ryöstelivät kunniaksensa
ja etenivät voittoisasti perääntymättä.
Vaan samat aikeet toisella, heitä pahemmalla;
vihollisen vanhan saarella saivat kohdata.

Koskaan eivät he uhkaa väistäneet,
tarttuivat kirveisiinsä jumalten.
Vastus kuitenkin vahvistuneena
päättänyt oli heidät musertaa.

Oli kääntyvä uusi sivu
taistelussa ruttoa vastaan.
Eihän kunniaa voi saavuttaa
jos jättää kokematta kuoleman.

...jäätyi verensä hankeen.

Valtakautensa lepää nyt pohjassa -
ylväs liekki sammui, vaan silti
voittaja saa häpeää kantaa:
he hukuttivat myös kunnian.

Nyt valtaistuimella istuu väärä kuningas,
nälkäisten petojen kaitsija, peto itsekin.
Vaan alistettu kansa tuo ei koskaan katoa;
voi menneisyyteen itse”mme emme unhoittaa.

On aika pysähtynyt.

[No lyrics]

Tulkaapa äijät, nyt ryypätään kun minun hautajaiseni on.
Itse kun tänne kuoppaan suistuin seuraksenne vain taivu en.

Kuten sinä, kuten minä, vaikka te taikka me;
kunhan vain saamme juodaksemme.
Hei tulehan ja kuule kuinka iloisesti kilahtaa
se malja juoka nyt tyhjennämme.

Tulkaapa Markus, Mitja, Marko ja Henri
hilpeät veikot riimukivelle,
Kun tässä kerran jo istuttu on niin reilut kännit kiskaiskaamme.

Hautakiveeni saa kaivertaa tilaisuus kun siihen on:
"Tässä lepää ja aikaansa viettää juoppolalli verraton."