 Laiva lähtee,rannalle jää neito suremaan
pois matkaavaa
Kaihoisasti katsoo purtta kauas kulkevaa
pois kulkevaa
Haaveissansa uskonut ei että armaan vie
aaltojen tie
Mieli matkalaisen liian levoton kai lie
aavalle vie
Rannallansa vaan kultaansa neito
odottaa
Kai merten myrskyt rantaan kantaa
Vaan ei milloinkaan rakkaintaan tyttö tapaakaan
kun aallot onnen vain voi antaa
Talvi saapuu neito huomaa merten jäätyneen
veen jäätyneen
Jäitä pitkin laiva tuskin rantaan saapunee
niin tuumailee:
Jäähän hakkaan reiän
josta reitin hälle teen
Tien hälle teen
Ettei kulkuansa estä vedet
viilenneet
tien hälle teen
Rannallansa vaan kultaansa neito odottaa
Kai merten myrskyt rantaan kantaa
Vaan ei milloinkaan rakkaintaan tyttö tapaakaan
kun aallot onnen vain voi antaa
Tietä raivaa ulapalle
Tietä kotiin rakkaimmalle
Horisontit kauas kantaa
vaan ei enää löydä rantaa
Haaveissansa vaan kultaansa neito odottaa
Kai merten myrskyt rantaan kantaa
Vaan ei milloinkaan rakkaintaan tyttö tapaakaan
kun aallot onnen vain voi antaa
|
Switch to Russian 
